Osamu Dazain Koulutyttö [Joseito 女生徒] on yksi hänen tärkeistä teoksistaan, joka on jäänyt tuntemattomaksi länsimaissa -- ja etenkin meillä. Teos ilmestyi vuonna 1939 ja se antaa Dazaista varsin erilaisen kuvan kuin hänen kaksi viimeisintä "kulttiromaaniaan". Tajunnanvirrallinen vuodatus sijoittuu yhteen päivään mutta huomion kohteena eivät ole tapahtumat vaan mielentilat ja -liikkeet. Nimetön kertoja on tyttö, joka kipuilee ja kapinoi aikuisuuden kynnyksellä: hänen on vaikea hyväksyä kehonsa väistämättömiä muutoksia, ja hän on haluton asettumaan siihen rooliin, jonka yhteiskunta on jo määrännyt hänelle naisena. Taustalla on oikean nuoren naisen päiväkirja. Mukana on myös novelli Chiyojo. Se on puolestaan kepeä kuvaus nuoren kirjailijattarenalun ahdistuksesta. Teos on varustettu selityksin, jotka avaavat sen kulttuurisen ja historiallisen kontekstin.

Kaukainen Guinea. Alvise da Moston kertomus hänen kahdesta matkastaan Mustien maahan ja muita kuvauksia läntisestä Afrikasta löytöretkien ajan alkaessa

Alvise da Mosto oli nuori venetsialainen gentilomo, joka päätyi 1455 sattumalta Portugalin prinssi Henrikin palvelukseen ja sen myötä hän purjehdi kahdesti nykyisten Senegalin ja Gambian alueelle. Hän kirjoitti matkoistaan kuvauksen, joka painettiin postuumisti 1507. Kuvaus on monella tavalla tärkeä ja mielenkiintoinen, sillä se on yksi varhaisimpia (säilyneitä) lähteitä, jotka kuvailevat portugalilaisten purjehduksia läntisen Afrikan rannikolla. Kirjoittaja ei kuitenkaan tyydy vain rekisteröimään portugalilaisten etenemistä ja tekoja vaan paljon enemmän häntä kiinnostivat ne ihmiset, joita hän kohtasi Afrikassa. Näkökulma on sympaattinen: Alvise da Moston silmissä Afrikka oli toki erilainen ja ihmeellinen, ja hän arvioi asioita varakkaan venetsialaisen kauppiaan silmin, mutta hän ei mitenkään yritä luoda Afrikasta 'toista' eli sivistyneen Euroopan vastakohtaa. Teokseen sisältyy myös Diogo Gomesin kuvaus kahdesta matkastaan Gambia–joelle; otteita Gomes Eanes da Zuraran Guinean kronikasta; João de Barrosin kertomus Senegalin prinssi Bemoysta; sekä Antonio Malfanten terveiset Saharasta. Vertailuaineistona on al-Umarin ja Ibn Battutan kuvaukset muinaisesta Malin valtakunnasta: eurooppalaiset eivät suinkaan aina nähneet asioita 'väärin' ja ennakkoluuloisesti vaan myös arabiankieliset kirjoittajat kiinnittivät huomiota samoihin asioihin. Teos on varustettu laajalla kommentaarilla, jossa pohditaan tietojen alkuperää ja luotettavuutta sekä kuinka yleisestä tai poikkeuksellisesta havainnosta on kysymys ja myös selitetään teksteissä esiintyvät paikannimet, henkilöt ja tapahtumat.

Osamu Dazai: Yllätysvieras ja muita novelleja

Teokseen sisältyvät:
    Muistoja [Omoide]
    Vanhemmat veljeni [Anitachi]
    Ajattelen Zenzōa [Zenzō o omou]
    Häpeä [Haji]
    Kaunis kuolema [Sange]
    Köyhälläkin on kunniansa [Hin no ijin]
    Äiti [Haha]
    Yllätysvieras [Shin'yū kōkan]
    Hyvää joulua [Merii kurisumasu]
    Aamu [Asa]

Osamu Dazai: Erinomainen emäntä ja muita novelleja

Teokseen sisältyvät:
    Juna [Ressha]
    Ahdistuksen päiväkirja [Monmon nikki]
    Täydellinen nainen [Mesu ni tsuite]
    Lyhty [Tōrō]
    Petturin puolustuspuhe [Kakekomi uttae]
    Kahdeksan näkymää Tokiosta [Tōkyō hakkei]
    Kotiinpaluu [Kikyōrai]
    Synnyinseutu [Kokyō]
    Raha [Kahei]
    Erinomainen emäntä [Kyōō fujin]

Osamu Dazai: Merenneito ja muita novelleja

Teokseen sisältyvät
    En juksannut [Zakyō ni arazu]
    Sata näkymää Fuji–vuorelle [Fugaku hyakkei]
    I can speak
    Juokse, Moeros! [Hashire Merosu]
    Muotitietoinen [Fukusō ni tsuite]
    Merenneito [Ningyo no umi]
    Lumisen yön tarina [Yuki no yo no hanashi]
    Aamuhämärä [Hakumei]
    Elinvoima [Oya to iu niji]
    Komeita jätkiä ja sätkiä [Bidanshi to tabako]

Leonard Merrick: Naisetsivä n:o 3. Miriam Lea ratkaisee

MIRIAM LEA on reipas ja rohkea nuori nainen, jota on siunattu terävällä älyllä, valloittavalla hymyllä, ja muillakin avuilla. Hänen tulevaisuuttaan kuitenkin varjostavat menneisyys ja työttömyys. Viimeisenä keinonaan hän päättää pyrkiä yksityisetsiväksi; ja suureksi hämmästyksekseen hänet valitaan! Hänen ensimmäinen tehtävänsä on jäljittää karkuteille lähtenyt talousrikollinen. Turvanaan hänellä on kokeneempi kumppani, joka on perehtynyt etsivän työn 'karkeampaan' puoleen. Takaa-ajo käynnistyy Hampurista ja huipentuu Kimberleyn timanttikentillä eteläisessä Afrikassa. Joskaan jutun lopputulos ei ole se, mitä neiti Lea odotti... Teos ei ole lainkaan vanhanaikainen, kuten usein kuvittelemme ennakkoluuloisesti, kun kyseessä yli sata vuotta romaani. Päinvastoin: tapahtumat etenevät vauhdikkaasti ja sukkelan nokkela dialogi haastaa 'tämän päivän' lukijan sivistyneisyyden.

Englanninkielinen alkuteos Mr Bazagette's Agent ilmestyi 1888, ja se esittelee yhden rikoskirjallisuuden ensimmäisistä viktoriaanisista etsiväleideistä, jotka usein sivuutetaan rikoskirjallisuuden historiassa. Teos oli pitkään unohduksissa ja tavoitti yleisön kunnolla vasta 2013, kun siitä ilmestyi uusintapainos.

Jane Austen ja Englannin historia. Henrik IV:n hallituskaudelta Kaarle I:n kuolemaan

History of England kuuluu JANE AUSTENin varhaisimpiin nuoruuden kirjoitelmiin, jonka hän viimeisteli syksyllä 1791; englanninkielinen alkuteksti julkaistiin ensimmäisen kerran vasta 1922. Kyseessä ei ole pikkuvanhan tosikkomainen tutkielma aiheesta vaan riehakas parodia, jossa vallitsevat käsitykset asioista käännetään päälaelleen; kuitenkaan liukumatta fantasian puolelle. Teokseen sisältyy laaja selitysosa, joka auttaa lukijaa ymmärtämään kirjoitelman historiallisen kontekstin ja avaa kirjoittajan nokkelat sukkeluudet, joista monet edustavat Austenin perheen sisäisiä vitsejä sekä viittauksia oman aikansa kirjallisuuteen. Teokseen sisältyy myös kirjoittajan vanhemman sisaren Cassandran piirtämä alkuperäinen kuvitus.

Mungo Parkin kaksi retkeä Niger-joelle vuosina 1795-1797 ja 1805 hänen itsensä kertomana. Liitteenä Amadi Fatouman todistus Mungo Parkin kuolemasta ja muita dokumentteja

MUNGO PARK lähti toukokuussa 1795 Englannista kohti Gambiaa selvittääkseen Nigerin ja Timbuktun salaisuudet, jotka olivat kiehtoneet eurooppalaisia jo vuosisatojen ajan. Kaikki hänen edeltäjänsä olivat epäonnistuneet eikä ollut mitään syytä olettaa, että vasta 23-vuotias skotti olisi heitä onnekkaampi. Mungo Park kuitenkin onnistui tehtävässään, vaikka hän ei saavuttanut kaikkia tavoitteitaan. Hänen kuvauksensa matkastaan Nigerille ja takaisin on eurooppalaisen matkakirjallisuuden klassikko, joka on säilyttänyt suosionsa. Matka ei ollut helppo mutta teoksen suosio ei perustu sen seikkailullisiin elementteihin: kirjoittaja ei teurasta läjäpäin villipetoja, eikä taistele verenhimoisten raakalaisten kanssa, saati kamppaile armottomia luonnonvoimia vastaan. Päinvastoin: Mungo Park tarjoaa lukijoilleen sympaattisen kuvan Afrikasta, jonka asukkaat ovat erilaisesta ulkonäöstään ja tavoistaan huolimatta aivan samanlaisia ihmisiä kuin eurooppalaiset; kuitenkaan eksotisoimatta maanosaa. Valistuksen sankarina Mungo Park uskoi ihmiskunnan ykseyteen: "Mitä tahansa eroja meillä onkaan nenän muodon tai ihon värin suhteen, inhimilliset tunteemme ja ominaisuutemme ovat yhteneviä." Eikä hänen viestinsä ole lainkaan vanhentunut kuluneen kahden vuosisadan vuoden aikana.

Teos sisältää hänen kertomuksensa ensimmäisestä tutkimusmatkastaan sekä toisen matkan päiväkirjan ja muita dokumentteja, jotka syventävät hänen henkilökuvaansa ja jälkimainettaan. Suomennos on varustettu runsain selityksin, jotka avaavat lukijalle hänen havaintojaan ja niiden historiallista merkitystä sekä auttavat ymmärtämään hänen mielipiteitään oman aikansa yhteydessä. Mukana on myös henkilöhistoriallinen johdanto.

Ajatuksen loppu. Zen ja tyhjästä puhumisen taito

Tässä teoksessa pohditaan, kuinka maailmanhistoriaa kuuluisi opettaa oikein, ja mitä siitä oikeasti pitäisi oppia. Aihetta havainnollistetaan runsain ja mielenkiintoisin esimerkein, joihin sisältyvät kulttuurinen omiminen ja poliittinen korrektius; vaihtoehtohistorian hyödyllisyys ja englannin kielen ylivalta; kansainväliset kauneuskilpailut ja aikamatkustuksen paradoksit; Doctor Who ja Versaillesin ruusu; tiernapojat ja oikeusfundamentalismi; Sikkimin suloiset prinsessat ja Afrikan anomaaliset tutkimusmatkailijat; kuinka ha-ha-hauskoja oikeasti ovatkaan Noriko Show ja Sofia Coppolan elokuva Lost in Translation; japanilaisten kylpyläkulttuuri ja 'länsimainen' katse.

Paperipuutarha eli opettavaisia tarinoita punkista, postimerkeistä ja historiasta

Parhaista parhaimmat! Teos tarjoaa laaja-alaisen katsauksen tekijänsä omaperäiseen kirjalliseen tuotantoon, joka ulottuu 1980-luvun pienlehdistä hupaisiin 2000-luvun huippuyliopistoaiheisiin pakinoihin. Vakavan tutkimuksellisen huomion kohteina ovat Afrikan ja Euroopan kohtaaminen keskiajalla; sodanjälkeinen Japani ja sen uudet uskonnot; Kustaa III:n siirtomaapolitiikka ja sen unohdettu suomalainen jälkinäytös; Leo Africanus ja kulttuurien välinen liikkuvuus uuden ajan alun Välimerellä; länsimainen häpeän kultti ja onnellisen Andalusian myytti. Mukana on myös kuvaus Pelle Miljoonan keikasta I-klubilla 21.2.1985; legendaarinen pienlehti Hiljainen Kesä; etniset vähemmistöt Yhdysvaltain postimerkeillä; sekä tapaus Rowland Hill eli kuka oikeasti keksikään postimerkin? Parental Advisory: Tämä teos ei sovi tosikoille!

Rajaseudun Galilei ja muita outoja tarinoita menneisyydestäni

Otsikostaan huolimatta teos ei kerro omasta menneisyydestäni, vaikka se liittyy menneisyyteeni. Kirjan kattava teema on erilaisten kulttuurien, uskontojen, ja ajattelutapojen kohtaaminen yksilötasolla erilaisissa historiallisissa tilanteissa: ensivaikutelma ei aina pidä paikkaansa ja asiat eivät oikeasti jäsenny hyvä-paha akselilla niin selkeästi kuin haluaisimme. Kirjassa pohditaan myös historian vaihtoehtoja ja vaihtoehdottomuutta. Tarinoiden päähenkilöitä ovat mm. Portugalin kuningas Sebastian; orjarunoilija Phillis Wheatley; Abram Petrovitš Gannibal; Havaijin kuningas Kalakaua; Meksikon keisarinna Carlota; pahanilmanlintu William Desborough Cooley; Sansibarin prinsessa Emily Said-Ruete; Napoleon ja Muhammad Ali. Huomion kohteina ovat myös onton Maan teoria; länsimaiset neuvonantajat sekä nykyaikaisen Japanin synty; Intian kapina 1857-59 ja Margaret Wheelerin uroteko.

Älä unohda näitäkään